Kirje rajasta, jota vanhemmat eivät saa koskaan ylittää

Ei ole mitään pelottavampaa kuin hetki, jolloin avaat vanhemmille kotisi ovet puhtaalla, vilpittömällä sydämellä, ja vastaukseksi selkäsi takana aletaan punoa juonia ja salaliittoja. Kun vanhemmat unohtavat puolueettomuuden ja asettuvat sokeasti oman poikansa tai tyttärensä puolelle toista puolisoa vastaan.

Puuttuessaan toisten liittoon vanhemmat ovat usein varmoja, että toimivat oikein. Mutta he eivät tiedä koko totuutta eivätkä edes tajua, kuinka murskaavaa, korvaamatonta kipua he aiheuttavat toiselle ihmiselle ja kuinka he silpovat omien lastenlastensa kohtalot repimällä heidän maailmansa kappaleiksi.

Kirjoitan tämän kirjeen muistutuksena suvun kunnian ylimmästä laista: älkää koskaan ryhtykö tuomareiksi lastenne kodissa. Älkää punoko juonia, älkää jakako jakamatonta älkääkä opettako heille, miten heidän tulisi elää. Teidän kutsumuksenne on olla hiljainen valo ja lempeä tuki, ei voima, joka tuhoaa sen, mitä ette itse rakentaneet.