Sivuja ilman sanoja: Oikeus huutoon ja hiljaisuuteen

Minkä tahansa vahvan naisen juhlavan julkisivun takana piilee aina huone, josta kukaan ei tiedä. Paikka, jonne kertyy lausumaton kipu, jonne kaunat kätkeytyvät ja jossa nainen väsyy olemaan kivinen muuri kaikkien ympärillään olevien tueksi.

VIA AD ME -kulttuurissa on laki: täällä ei ole katsomoa. Täällä ei ole arvioita, tykkäyksiä eikä uteliaita katseita.

Joskus on vain vaiettava. Oltava siellä, missä ei ole kirjaimia, vaan ainoastaan sinä ja tauko. Ja joskus — jätettävä ääniviesti: puhuttava itsensä kanssa kahden, itkettävä pimeässä, purettava kertynyt raivo ja tiedettävä, että tämä sielun huuto pysyy ikuisesti salaisuuteen sinetöitynä. Puhdistuminen ei tapahdu julkisesti. Se tapahtuu kulissien takana, siunatussa hiljaisuudessa.